ILTAPÄIVÄLLÄ

Mies oli tehnyt matkaa päivän verran. Pitkän päivän verran.

Jokainen kuljettu kilometri oli jättänyt muistijäljen hänen soluihin ja sydämeen, mieleen. Poukamat ja levähdyspaikat, joille hän oli pysähtynyt, olivat kiinnittäneet muistijäljet kohdalleen.

Välillä hänen mieleen hiipi kaiho, jopa suunnaton, ymmärtäessään kuinka paljon elämä oli antanut hänen kokea. Elämä oli jo tarjonnut monia mahdollisuuksia.

Toisinaan hän oli osannut lähteä kulkemaan parhaalta tuntuvaa tietä pitkin, toisinaan valinta oli osoittautunut haastavaksi. Päivän tunnit olivat olleet  armollisia, sillä ne ohjasivat miestä oikeaan suuntaan, eteenpäin, haastaviksi muuttuneiden valintojenkin jälkeen.

Tuntien edetessä mies oli oppinut, että jokainen mahdollisuus on siunaus ja, että siunaus muuttuu helposti kiroukseksi, uudelleen ja uudelleen koettavaksi haasteeksi, ellei sitä ota vastaan.

Toki hän, niin kuin me muutkin, oli tiennyt sen luontaisesti päivänsä ensimmäisten tuntien aikana. Mutta elämän suomat valinnat olivat kuljettaneet miehen kauaksi yksinkertaisista totuuksista.

Nyt miehen sydämessä vieraili ilon tunne, sillä päivän tunnit olivat suoneet hänelle ymmärryksen elämän suurimpaan salaisuuteen - rakastaa elämää.

Elämisen intohimo. Sen siunaus. Läheisten rakastaminen, toisten hyväksyminen sekä arvostaminen ja ihmisenä kasvaminen ohjasivat yhä voimakkaammin miehen päivän minuutteja - kuten jokaisena hetkenä elämässä sen ymmärryksen ja elämisen taitojen mukaan mitä hänelle kullakin hetkellä suotiin.

Päivän tunnit etenivät. Välillä hän juhli voittoa, välillä tappio raastoi. 

Minuutit juoksivat. Ilo oli ihanaa, huumaavaa.

Hitaat minuutit, sekuntti sekunnin jälkeen. Kärsimys ei helposti jalostunut tyytyväisyydeksi, sillä odottavan aika on aina pitkä.

Ajoittain sekuntiviisari alisti hänet suorittajaksi, elämän suorittajaksi.

Tuolloin mies poikkesi metsään ja antoi sydämensä puhua puille. Herkän sydämen. Sen juuret olivat syvällä sielussa ja se puhutteli häntä kaiken aikaa. Aina hän ei ollut malttanut kuunnella sitä. Usein mies torjui sen tahdon, sen sanat, sen pyynnöt. 

Vaistonvaraisesti mies toki tiesi, että sydämeen tulisi uskoa, mutta hän ei aina osannut luottaa sen yksinkertaiseen tahtoon.

Metsän puut ymmärsivät miehen sydäntä, sen tahtoa ja puita mies kuunteli päivän edetessä kohti iltapäivän tunteja.

On myöhäinen iltapäivä, sen siunatut minuutit. Tehtävälista on ollut pitkä ja mies on uupunut, tyytyväinen. Hienoinen riittämättömyyden tunne nakertaa erään minuutin sekuntia. Hän ymmärtää kuitenkin torjua sen.

- Tein sen minkä pystyin, ja tein sen asiaan paneutuen, hän vakuuttelee mielelleen. Sydän ymmärtää jo. Hän ei enää hoputa sydäntään laukkaamaan sekuntien valssiin, vaan tyytyy tuntien tangoon.

Tehtävälistaa katsoessaan hän ymmärtää päivän tuntien ja suoritettujen tehtävien välisen täydellisen symbioosin - kaikella on ollut tarkoituksensa.

Jokaisella asialla, kokemuksella ja tuntemuksella, elämän jokaisen minuutin aikana. 

Kaikella ilolla, onnistumisella, surulla, kaaoksella ja pettymyksellä on ollut tarkoituksensa.

Niin - on myöhäinen iltapäivä. Ilta on vasta edessä.

Ihana ilta hyvässä seurassa, ihmisten tarinoiden soljuessa sydämistä sydämiin. Hän muistaa vielä aamun tuntien raukeuden, vihreän nurmikon kosteuden varpaita kutittaen.

Hän hymyilee, kuten lapsena hymyili. Hän nauraa nuoren miehen innolla muistaessaan itsenäistymiseen liittyvät uskaltamiset, rohkeuden - niin huikea elämä, hän intoilee.

Juuri nyt, elämän iltapäivän hetkessä, tällä sekunnilla hän kiittää elämää, - Kiitos!, ja jatkaa, “osaan jo rakastaa sydäntäni ja sydämeni rakastaa elämää ja läheisiäni. Opin jo olemaan itselleni armollinen ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Näin on tyynempi jatkaa, sillä sydämeni ei enää pelkää. Tunnit aamusta tähän hetkeen opettivat sen minulle. Ihana armoitettu iltapäivä, ja iltaan on vielä aikaa.”

LOPUKSI

Kaikella on tarkoituksensa.

Kaikella mitä olet saanut kokea, on tarkoituksensa. Sydämeni iloitsee kanssasi eletyistä vuosistasi. Kaikista kokemuksista, jotka Sinä olet kokenut.

SYDÄMEEN TALLENNETTU 

"Jumala, suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

- Franciscus Assisilainen